Pitkän aikavälin ajattelu

Todella usein hevosen koulutuskeskustelut keskittyvät ohitsekiitäviin hetkiin tai lyhyen aikavälin tuloksiin. Hevosen aidon hyvinvoinnin kannalta olisi parempi keskittyä isompiin kokonaisuuksiin ja hevosen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisäämiseen pitkällä aikavälillä. Hevosen normaali elinikä lienee kolmenkympin paikkeilla. Siihen mahtuu kaikenlaista, myös koulutusvirheitä. Kuka hevosihminen voi käsi sydämmellä sanoa toimivansa täydellisesti kolmekymmentä vuotta putkeen?

Chex tuli minulle kaksivuotiaana. Tänä keväänä poitsu täytti kaksitoista. Sinä aikana ollaan tehty vaikka ja mitä. Meillä on myös ollut onnea matkassa. Sitä varmaan aina tarvitaan.

Kun ostin Chexin, meidän alueella pyöri lännenratsastuksen kerho. Heillä oli paljon koulutuspäiviä, leikkimielisiä tapahtumia ja kisoja. Chex oli tervetullut kaikkiin pippaloihin maastakäsin. Eli saimme paljon kokemusta heti nuorena.

Runsaan ja monipuolisen maastakäsin tekemisen ja hevosen luontaisen temperamentin johdosta ratsutus oli todella helppoa. Jo kolmannella ratsastuksella lähdimme yksin maastoon.

Nelivuotiaaksi asti kaikki sujui kuin tanssi ja sitten nuoren ruunan elämään tuli tammat Noin vuoden ajan hevosen käytös oli todella haastavaa ja omistajan hermoja koettelevaa. Tammojen huutelu ratsastuksen aikana sai aikaan pukituskohtauksia ja hurjaa riekkumista, kunnes mami kielsi poitsua puhumasta tammoille. Eli yksinkertaisesti kielsin hevosta vastaamasta tammojen kutsuihin ja kun Chex ei enää hirnunut/kiljunut niille takaisin, tammatkin hiljenivät ja viisivuotiaasta Chexistä tuli jälleen kiltti ja kiva nuori hevonen. Juuri sellainen jonka silloin muutamaa vuotta aiemmin luulin ostaneeni.

Jo ennen Chexin ostoa olin kiinnostunut lännenratsastuksesta. Olin hakenut oppia Wyomingista ja Montanasta ja nähnyt miten täysipäisiä, hyvinvoivia ja pitkäikäisiä minua opettaneiden cowboyden hevoset olivat. Englannissa sitten hakeuduin mm tasolla kisanneen reining valmentajan oppiin. Hyvin nopeasti minulle tuli selväksi, ettei Chexin fysiikka tule kestämään tuota treeniä ja jos halusin hevosen näkevän kymmenennen syntymäpäivänsä niin minun tulisi miettiä uusiksi mitä teemme.

Tuosta lyhyestä, mutta aika intensiivisestä treeniajasta hevoselle jäi nyreys kentällä työskentelyä kohtaan ja taas oli mietinnän aika. Hevosen synnynnäisesti huonot kaviot ovat myös vaatineet mamilta paljon. Kuin myös pssm epäily. Nyt kuitenkin on löytynyt rutiini, jolla hevonen tuntuu voivan erinomaisen hyvin.

Nykyisin Chexin suuri kutsumus on maastoilu. Siitä on kasvanut luottohevonen nuorempien ja projektien koulutuksessa. Se on maastossa löytänyt mojonsa ja vahvistunut ja kasvanut henkisesti ja fyysisesti. Myös kentällä työskentelykin sujuu ja hevonen antaa ratsastajalleen aika ajoin myös aivan super upeita hetkiä.

Mitähän seuraavat parikymmentä vuotta  tuovat tullessaan?